Vähän erityisempi äiti

Mitä pitäisi tehdä jos epäilee nuoren olevan masentunut? Jos omat rahkeet eivät enää riitä asian korjaamiseen. Kannatan ehdottomasti ammattiavun hakemista. Meillä tilanne kärjistyi aikoinaan siihen, että kouluterveydenhoitaja soitti minulle. Kertoi, että lapseni on saanut koulussa paniikkikohtauksia. Lapseni on kieltänyt kertomasta asiasta äidille ja terveydenhoitaja oli tehnyt siitä johtopäätöksen meidän kotioloista. Hän ilmoitti tekevänsä meistä lastensuojeluilmoituksen. Se oli ensimmäinen kontakti koulusta meihin. Minulle ei ollut kerrottu poissaoloista ja lapseni ei uskaltanut puhua asiasta. Koska koulu ei ollut ottanut yhteyttä, kuvittelin asioiden olevan hyvin. Muistan vieläkin sen hetken, kun minulle soitetaan ja kerrotaan, että teidän perheessä on jotakin todella paljon vialla  ja nyt on lastensuojelun aika puuttua asiaan. Meidän tilanteen huono puoli se, että koulu oli uusi. Lapsi oli kahdeksannella luokalla. Helmikuun alussa kun tuo puhelu tuli oli opettajana on vii...

voimattomuus jatkuva väsymys keskittymiskyvyn heikeneminen itsesyytökset arvottomuudentunteet univakeudet ruokahalun ja painon muutokset fyysinen levottomuus hidastuminen toivottomuus kuolemantoiveet ja itsemurha-ajatukset Tuossa on lista nuoren masennuksen oireita. Nyt jälkikäteen tunnistan noista niin monen asian.

Jokainen ihminen on varmaan aina välillä masentunut. Mikä sitten on tavallista alakuloa ja mikä sitä oikeaa masennusta. Jos ajattelen oman tyttäreni nuoruutta niin sitä oli todella vaikea havaita. Nuoruuteen kuuluu muutenkin kaikenlaisia mielialan heittelyitä. Jälkikäteen olen tajunnut, että tyttäreni sai ensimmäisiä paniikkioireita jo ala-asteikäisenä. En vaan osannut tulkita niitä. Ajattelin vaan, että hän ei halua mennä kouluun. Pahoinvoinnin oletin johtuvan poskiontelotulehduksesta, joka silloin tällöin vaivasi. Mutta sitten sitä pahoinvointia alkoi olemaan aina silloin kun piti lähteä johonkin uuteen paikkaan. Jos oli jotakin kivaa tekemistä, ei pahoinvointia ollut. Hain apua uudelleen ja uudelleen näihin oireisiin apua, mutta kukaan ei kuunnellut minua. Eikä asiaa auttanut se, että isä kertoi kaikkien oireiden olevan minun keksintöä. Jälkiviisas on hyvä olla, mutta minun olisi pitänyt jo silloin ala-asteikäisenä lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia apua. Asiaa tietenkin hank...

24 vuotta äitinä joista noin 20 vuotta erityisenlapsen äitinä. Ja ensimmäistä kertaa lähdin kirjastosta etsimään tietoa erilaisista asioista. Kirjastostahan löytyi iso kattava paketti vaikka ja mitä. On kirjoja masennuksesta kärsivien nuorten vanhemmille, autismista, aspergerista jne. Arvatkaa mitä tämä äiti alkaa tekemään. Minunhan on kahlattava ne kaikki kirjat läpi. Miten ihmeessä en ole tajunnut tätä aikaisemmin.