Vähän erityisempi äiti

Miten tästä pelosta ikinä pääsee ylös. Joka kerta jos lapsi ei vastaa puhelimeen niin ajattelen jotain pahaa tapahtuneen. Nytkin olen eilen yrittänyt soittaa useamman kerran ja hän ei vastaa. Toki edellisellä kerralla kun juteltiin hän vaikutti huomattavasti parempivointiselta. Joku tuossa laittoikin kommenttia, että miksi häntä ei otettu sisälle osastolle. Sitä minäkin ihmettelen. Miten itsemurhaa juuri yrittänyt henkilö voidaan tuosta noin vaan kotiuttaa ja jättää omilleen. En vaan voi ymmärtää.

Nyt tapahtui se mitä olen pelännyt. Tytär on yrittänyt tehdä itsemurhan. Oli ottanut ison määrän erilaisia lääkkeitä. Onneksi oli älynnyt itse lopulta soittaa apua. Ja onneksi uskalsi kertoa minulle asiasta. Oma olo on todella sekava, en tiedä mitä ajatella asiasta. Olen yrittänyt pysyä mahdollisimman rauhallisena, lapseni vuoksi. Tekisi mieli huutaa ja raivota kuinka hän voi olla niin tyhmä, mutta tiedän, että se pahentaisi vaan lapsen oloa. Olo on todella voimaton. Hän oli ollut vuorokauden tarkkailussa sairaalassa ja sen jälkeen hänet kotiutettiin. Nyt mielessä liikkuu koko ajan milloin hän yrittää uudelleen ja jopa onnistuu siinä. Kaikin puolin aivan järkyttävä tilanne.