Hyviä kuulumisia

Välillä hyviäkin kuulumisia. Vähän kyllä pelottaa kirjoittaa aiheesta. Niin usein tällaisen hehkuttamisen jälkeen meidän elämä on taas romahtanut. Pelkään, että jos kirjoitan siitä niin samalla tavalla taas tapahtuu. Mikä on kyllä ihan hassua. Näistä hyvistä hetkistä pitäisi pystyä nauttimaan ihan täysillä.


Tytär on nyt saanut ryhmäterapiaa lähes puolen vuoden ajan. Sen jälkeen hänen mieliala on huomattavasti kohonnut. Terapia olisi lakannut kesän jäljiltä, mutta hän sai siihen jatkoa. Meidän perheessä tähän asti on aina käynyt niin, että hyvän jakson tullessa kaikki terapia on keskeytetty. Nuorisopsykiatrian polin mielipide oli aina se, että kaikki terapiat loppuvat.



Nyt tytär on saanut lähetteen koko talvikauden läpi kestävään terapiajaksoon. Upeaa, etenkin kun tähän astisesta terapiasta on oikeasti ollut apua. Meidän ei tarvitse pelätä koska terapia loppuu, kauanko sitä vielä järjestetään.

Tyttären hyvän voinnin voi nähdä ihan silmissä. Sen myös kuulee hänen äänestään. Olen niin onnellinen hänen puolestaan. Voi kun tämä olisi oikeasti käänne parempaan, pysyvään sellaiseen. Hän soittelee minulle päivittäin positiivisia uutisia. Aiemmin minun piti ottaa häneen säännöllisesti yhteyttä ja usein hän ei jaksanut edes jutella. Ja sitten kun hänet sai lopulta langan päähän, masennus kuului luurin läpi. Näin hyvässä kunnossa hän ei ole ollut useampaan vuoteen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

Aspergerin syndrooma

Diagnoosi etsiminen