Mulla on kaikki hyvin

Mulla on kaikki hyvin. Näin tyttärelläni on ollut tapana aina vastata. Jokaiseen mitä sinulle kuuluu kysymykseen vastauksena oli: "Hyvää." "Mulle kuuluu hyvää." "Mulla on kaikki hyvin". Ja samaan aikaan näki, että asiat ei todellakaan ole hyvin. Tai no, pakko myöntää, että äitinä pitkään jaksoinkin uskoa, että asiat oli hyvin.

Miten koulussa menee? "Hyvin". Ja todellisuudessa lapsi oli lintsannut siinä vaiheessa kuukausi kaupalla tietyiltä oppitunneilta paniikkikohtausten vuoksi. Olimme muuttaneet ja tytär oli vaihtanut koulua. Minulle ei lähetetty Wilma-tunnuksia, eikä kukaan myöskään ottanut minuun mitään yhteyttä. Ei ennen kuin joulun jälkeen, jolloin terveydenhoitaja soitti ja ilmoitti tekevänsä meistä lastensuojeluilmoituksen.


Alkuun olin todella järkyttynyt. Lastensuojeluilmoitus? Meistä? Miksi? Loppupeleissä olen todella kiitollinen tuolle terveydenhoitajalle, joka oli ainoa joka siitä koulusta vaivautui ottamaan yhteyttä. Lasta itseään nolotti kertoa paniikkihäiriöstä. Kaverinsa olivat suorastaan houkutelleet olemaan kertomatta. Äitisi ei kuitenkaan ymmärrä mistä on kyse.

Nyt meillä on suhteellisen hyvä tilanne. Mutta koskaan en voi olla varma, että kertooko hän rehellisesti omasta tilanteestaan. Vaikka meillä on todella avoimet välit tällä hetkellä. Äitinä on jotakin niin hirveää joutua asumaan eri paikkakunnalla kun lapsensa. En voi mennä päivittäin hänen ovensa taakse katsomaan mikä on tilanne. Toki en sitä tekisi, vaikka asuisimme samalla paikakunnallakaan. En kuitenkaan olisi niin paljon vain puhelimen varassa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

Aspergerin syndrooma

Diagnoosi etsiminen