Repeämä istukassa

Asuimme pienehköllä paikkakunnalla, jonka synnytysosastolla ei hoideta alle 36 viikkoisia synnytyksiä. Minulla oli raskausviikkoja 35+1 kun tulin sairaalaan. Oli sunnuntaiaamu. Jostain syystä sairaala kuitenkin teki poikkeuksen ja kysyi, haluaisinko jäädä sinne synnyttämään. Joskus jälkikäteen olen miettinyt oliko ratkaisuni oikea. Olisinko erityislapsen äiti jos olisin valinnut sairaalan jolla on enemmän kokemusta keskosten hoitamisesta.



Sairaalassa todettiin, että lapsivettä oli tihkunut jonkin verran. Minut laitettiin tippaan odottamaan maanantaita. Ajatuksena, että sairaalassa on enemmän henkilökuntaa paikalla jos sattuisi tulemaan ongelmia. Tippa otettiin maanantaina aamuyöstä pois ja alle tunti siitä aloin vuotamaan verta reilusti. Vuoto vaan lisääntyi ja lisääntyi, mutta hoitajat eivät olleet huolissaan. Sanoivat sen olevan ihan normaalia.



Joskus 8 aikaan aamusta minut siirrettiin synnytyssaliin. Joskus 10 aikaan vauvan sydänäänissä oli jotakin pientä ongelmaa. Tilannetta kuitenkin yhä tarkkailtiin. Verta valui lisää ja lisää. Sitten tapahtui romahdus, sydänäänet menivät todella huonoiksi. Minua kiidätettiin leikkaussaliin. Muistan olleeni ihan paniikissa. Minut puudutettiin ja muistan kuinka vauvan itku oli maailman onnellisin asia. Sain parin sekunnin ajan nähdä pienen poikani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

Aspergerin syndrooma

Diagnoosi etsiminen