Elämäni rankimmat viikot

Kirjoitin tuossa muutama blogitesti sitten nuoremman lapsen syntymästä, joka ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Tai ainakaan sen mukaan miten itse sen olin suunnitellut. Minut vietiin synnyttäneiden osastolle ja vauva päätyi lastenosastolle.

Minä kotiuduin neljän vuorokauden jälkeen. Vauva sen sijaan jäi osastolle. Hetki oli todella vaikea. Tuntui todella rankalta lähteä kotiin ja jättää vauva sairaalaan. Mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Oli vaan luotettava siihen, että muut hoitavat lapseni.




Kävin sairaalassa jokaisena päivänä, lukuunottamatta yhtä ainoaa päivää. Vauva piti syöttää kolmen tunnin välein ja pyrin saapumaan sairaalaan aamulla kello 9 ruokailuun ja vaihtelevasti lähdin joko kello 15 tai kello 18 ruokailun jälkeen.


Oli ihan kamalan rankkaa jättää vauva aina jokaisen päivän päätteeksi sairaalaan. Mutta ihan yhtä rankalta tuntui myös se, etten voinut antaa aikaani vajaa kolmivuotiaalle lapselleni. Olin sitten sairaalassa tai kotona niin tunsin huonoa omaatuntoa.

Aluksi puhuttiin yhdestä sairaalaviikosta, mutta vauva ei voinutkaan niin hyvin kuin normaalisti noina viikkoina syntynyt vauva. Koko ajan tuli jotakin takapakkia, päivä päivältä vauva voi vaan huonommin ja huonommin. Aloin olla ihan epätoivoinen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

Aspergerin syndrooma

Diagnoosi etsiminen