Rauhalliset vuodet

Lääkärin tarkastuksen jälkeen olin helpottunut. Ihan kuin iso kivi olisi tippunut sydämeltä. Meillä on terve poika, ja terve tyttö. Mitä väliä siitä, jos nuorimmainen kehittyykin omaan tahtiinsa. Kyllä se kehitys sieltä hiljalleen tulee.


Isosisko ei osannut sanoa R-kirjainta. Sen sijaan hän puhui vuoden ja 2 kuukauden isässä täydellisiä ja selkeitä lauseita. Pikkuveli puhui epäselvästi, mutta jos hän jotain osasi sanoa se oli R-kirjain. Se tuli täydellisesti. Muistan kuinka sisarukset istuivat ruokapöydän ääressä. Toinen 1,5 vuotias ja toinen 3,5 vuotias. Pikkuveli kiusasi siskoaan hokemalla r-kirjainta peräjälkeen. Isosisko oli jo reilun vuoden ikäisenä suunnitellut plesidentin uraa, puhui kuin Runebergi konsanaan. Nuorempi sen sijaan korvasi ärrällä vähän kaiken mahdollisen. Pallo esim. oli parro, pöllö oli pörrö jne.


Hiljalleen me kuitenkin kaikki opimme ymmärtämään tärkeimmät lauseet. Nuorimies sai yhä säännöllisesti raivareita ja minulla ei ollut mitään tajua, että se johtui puheenymmärtämisen ongelmista. Tässä vaiheessa raivarit eivät vielä olleet vaarallisia. Niiden aika tuli vasta myöhemmin.


Puolitoista vuotiaana nuorimies lähti päiväkotiin. Äitiä jännitti. Äitiä ei ollut esikoisen lyhyen 4 kuukauden hoitoajan aikana aikoinaan jännittänyt ollenkaan. Poika oli 1,5 vuotta ja oli oppinut 2 viikkoa aikaisemmin kävelemään. Päiväkodissa oli paljon rappusia. Mutta kuulemma tämä motorisesti ei niin lahjakas lapsi oppi muutamassa päivässä kulkemaan rappusia.

Päiväkodista tuli pelkkää hyvää sanomista, kummastakin lapsesta. Kaikki oli hyvin. Me elimme täydellistä perhe-elämättä, ilman huolta tulevasta.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

Aspergerin syndrooma

Diagnoosi etsiminen