Rauhallisten vuosien päättyminen

Tytär oli 5 vuotias ja poika 3 vuotias. Meillä meni ihan hyvin. Elämä ei välttämättä ollut ihan helppoa, mutta pärjättiin ihan ok. Nuorempi puhui epäselvästi, mutta kehitystä kuitenkin tapahtui koko ajan. Minä olin ollut yksivuotistarkastuksen jälkeen helpottunut, jos kerran sairaalan lastentautien ylilääkärikin oli jo todennut, että lapsella on kaikki hyvin.

Sitten kaikki muuttuikin rytinällä. Päiväkodista otettiin yhteyttä ja haluttiin keskustella. He halusivat, että kiertävä erityislastentarhanopettaja tulee tapaamaan poikaa. Päiväkoti oli huolissaan pojan käytöksestä. Minusta tuntui kuin olisi heitetty märkä rätti naamalle. Asia oli todella vaikea hyväksyä. Muistan olleeni suorastaan vihainen. Olimme ihan lähiaikoina muuttaneet ja lapset olivat vaihtaneet päiväkotiryhmää. Ajattelin mielessäni, että päiväkoti vaan keksii näitä asioita. Heillä on jotakin meidän perhettä vastaan.

Asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin. Ensin tuli lähete puheterapeutille. Puheterapeutti oli sitä mieltä, että puhe on todella epäselvää. Pojan sanavarasto oli kuitenkin ikätasoa yläpuolella. Puheterapeutti mm. kiinnitti huomion sanaan koralli, joka kuulemma ei kuulunut tuon ikäisen sanavarastoon.

Kolmivuotistarkastuksessa saimme lähetteen Lastenlinnaan. Lastenlinnasta tulikin sitten vuosien varrella vuosittain vierailukohde. Lastenlinna ajan lähestyessä aloin itsekin hyväksyä meidän tilanteen. Meillä on erityislapsi.