Totuttelua arkeen
Vauva oli ollut meillä vajaan kuukauden, kun saimme luvan lopettaa keskostipat. Minulla olisi nyt siis mahdollisuus yrittää imettämistä. Kovin epävarmana päätin kokeilla, olin varma etten onnistu siinä. Vauva tarttui ahnaasti kiinni rintaan ja viettikin siellä seuraavat puoli vuotta. Lisämaitoa ei tarvinnut antaa enää ollenkaan. En olisi voinut uskoa, että kahden kuukauden silloin tällöin tapahtuneen pumppauksen jälkeen minulla oli vielä riittävästi maitoa jäljellä, mutta näin vain kävi.
Vauva kehittyi hitaasti, mutta siitä asiasta oli jo varoiteltu sairaalassa Minua oli muistutettu, että vauvaa tulee oppimaan asiat noin kuukautta myöhemmin. Ensimmäinen hymy tuli 2 kuukauden iässä. Ristiäisissä hän hymyili leveästi isoisoäidilleen, mutta sen jälkeen meni vielä lähes 2 viikkoa ennen kuin hän hymyili kenellekään muulle.
Vauva oli itse hyväntuulisuus, ainakin silloin kun asiat menivät hänen mielestään oikein. Ajattelin aina, että onpa vaan helppo vauva kun hän viihtyi niin hyvin itsekseen. Eipä tullut silloin mieleenikään, että pojalla voisi olla autistisia piirteitä.
Isosisko oli todella innokas apulainen. Oli koko ajan apuna. Minulla oli yhä huono omatunto siitä, että isosisko oli joutunut olemaan todella paljon hoidossa minun ollessa sairaalassa. Vauvaa ei myöskään saanut viedä moneen viikkoon ulos. Oli helmikuu ja pakkanen oli todella kirpakka. Palkkasin apulaikseksi yhden sukulaistytön, joka kävi silloin tällöin leikkimässä isonsiskon kanssa ja käytti häntä ulkona.
Hymyilemään oppimisen jälkeen kehitys kuitenkin hidastui entisestään. Vauva ei oppinut kääntymään, siihen meni tavanomaista enemmän aikaa. Puolen vuoden iässä hän oppi istumaan tuettuna, mutta ilman tukea istuminen taisi venähtää 8 kuukauden iälle. Kymmenkuisena hän ei yhäkään osannut ryömiä tai kontata. Itse olin pelosta aivan huolissani. Olin varma, että vauvassa on jotakin vikaa.
Hän oli myös hyvin määrätietoinen vauva. Kun asiat olivat hyvin, ne olivat hyvin. Mutta kun asiat olivat huonosti, ne todella olivat huonosti. Vauva saattoi huutaa ja huutaa vaikka kuinka pitkään. Jos hänet esimerkiksi joskus joutui herättämään päiväunilta aikaisemmin kuin normaalisti, hän saattoi huutaa reilun puolen tunnin ajan ja hakata päätä lattiaan. Siinä vaiheessa ei auttanut mitkään lohduttelut. Toinen asiat missä hän itsepintaisesti piti kiinni. Aloitettuani uudelleen imettämään häntä, hän roikkui kiinni tississä ilta kuudesta aina siihen saakka kun menin itse nukkumaan ja vauva tuli viereen, vasta joskus 2-3 aikaan yöstä sain siirrettyä hänet omaan sänkyyn. Yritin vaikka mitä temppuja, mutta ei onnistunut. Jos isä yritti pitää illalla vauvaa, ei siitä tullut mitään. Vauva vaan raivosi hänen sylissään ja lopetti huudon kun sai tissin suuhunsa.
Vauva kehittyi hitaasti, mutta siitä asiasta oli jo varoiteltu sairaalassa Minua oli muistutettu, että vauvaa tulee oppimaan asiat noin kuukautta myöhemmin. Ensimmäinen hymy tuli 2 kuukauden iässä. Ristiäisissä hän hymyili leveästi isoisoäidilleen, mutta sen jälkeen meni vielä lähes 2 viikkoa ennen kuin hän hymyili kenellekään muulle.
Vauva oli itse hyväntuulisuus, ainakin silloin kun asiat menivät hänen mielestään oikein. Ajattelin aina, että onpa vaan helppo vauva kun hän viihtyi niin hyvin itsekseen. Eipä tullut silloin mieleenikään, että pojalla voisi olla autistisia piirteitä.
Isosisko oli todella innokas apulainen. Oli koko ajan apuna. Minulla oli yhä huono omatunto siitä, että isosisko oli joutunut olemaan todella paljon hoidossa minun ollessa sairaalassa. Vauvaa ei myöskään saanut viedä moneen viikkoon ulos. Oli helmikuu ja pakkanen oli todella kirpakka. Palkkasin apulaikseksi yhden sukulaistytön, joka kävi silloin tällöin leikkimässä isonsiskon kanssa ja käytti häntä ulkona.
Hymyilemään oppimisen jälkeen kehitys kuitenkin hidastui entisestään. Vauva ei oppinut kääntymään, siihen meni tavanomaista enemmän aikaa. Puolen vuoden iässä hän oppi istumaan tuettuna, mutta ilman tukea istuminen taisi venähtää 8 kuukauden iälle. Kymmenkuisena hän ei yhäkään osannut ryömiä tai kontata. Itse olin pelosta aivan huolissani. Olin varma, että vauvassa on jotakin vikaa.
Hän oli myös hyvin määrätietoinen vauva. Kun asiat olivat hyvin, ne olivat hyvin. Mutta kun asiat olivat huonosti, ne todella olivat huonosti. Vauva saattoi huutaa ja huutaa vaikka kuinka pitkään. Jos hänet esimerkiksi joskus joutui herättämään päiväunilta aikaisemmin kuin normaalisti, hän saattoi huutaa reilun puolen tunnin ajan ja hakata päätä lattiaan. Siinä vaiheessa ei auttanut mitkään lohduttelut. Toinen asiat missä hän itsepintaisesti piti kiinni. Aloitettuani uudelleen imettämään häntä, hän roikkui kiinni tississä ilta kuudesta aina siihen saakka kun menin itse nukkumaan ja vauva tuli viereen, vasta joskus 2-3 aikaan yöstä sain siirrettyä hänet omaan sänkyyn. Yritin vaikka mitä temppuja, mutta ei onnistunut. Jos isä yritti pitää illalla vauvaa, ei siitä tullut mitään. Vauva vaan raivosi hänen sylissään ja lopetti huudon kun sai tissin suuhunsa.
Kommentit
Lähetä kommentti