Palaan taas vähän matkaa taaksepäin. Minun oli aluksi todella vaikea hyväksyä sitä, että poikamme on erilainen. Ensimmäisen Lastenlinna käynnin jälkeen kuitenkin tajusin, että jotakin todella on vialla. Asia oli lopulta todella helppo hyväksyä. Olimme eronneet vähän aikaisemmin lapsen isän kanssa. Lapsiperheen arki kävi hänelle liian rankaksi. Isälle asian hyväksyminen on ollut todella hankalaa, en ole varma onko hän vieläkään nyt kun lapsi on jo täysi-ikäinen, täysin sisäistänyt asiaa.
Ensimmäinen tutkimusjakso Lastenlinnassa kesti 2 viikkoa. Poika oli päiväosastolla. Hänet vietiin osastolle joka aamu kello 8 ja haettiin pois iltapäivällä. Aivan kuin hän olisi ollut päiväkodissa. Oma sairaanhoitaja otti hänet vastaan aamuisin ja päivän mittaan oli erilaisia asiantuntijoiden tapaamisia. Häntä tutki neurologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti, silmälääkäri jne. Lista asiantuntijoista oli todella suuri.
Me vanhemmat saimme täytettäväksi kyselyn, jolla mitattiin lapsen autistisia piirteitä. Myös pojan päiväkodin työntekijät täyttivät samat lapun sekä sairaalassa omahoitaja. Kaikilla muilla oli suunnilleen samanlaiset vastaukset, mutta lapsen isän vastaukset poikkesivat täydellisesti. Lapsen isän vastaukset olivat suorastaan ihan hulluja, hänen mielestään kaikki oli hyvin.
Kahden viikon jälkeen meillä oli yhteinen palaveri hoitohenkilökunnan kanssa. Lapselle annettiin diagnoosiksi laaja-alainen kehityshäiriö. Lapselle suositeltiin sekä puhe- että toimintaterapiaa. Isä lähti tuosta palaverista ovet paukkuen, haukkui meidät kaikki.
Ensimmäinen tutkimusjakso Lastenlinnassa kesti 2 viikkoa. Poika oli päiväosastolla. Hänet vietiin osastolle joka aamu kello 8 ja haettiin pois iltapäivällä. Aivan kuin hän olisi ollut päiväkodissa. Oma sairaanhoitaja otti hänet vastaan aamuisin ja päivän mittaan oli erilaisia asiantuntijoiden tapaamisia. Häntä tutki neurologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti, silmälääkäri jne. Lista asiantuntijoista oli todella suuri.
Me vanhemmat saimme täytettäväksi kyselyn, jolla mitattiin lapsen autistisia piirteitä. Myös pojan päiväkodin työntekijät täyttivät samat lapun sekä sairaalassa omahoitaja. Kaikilla muilla oli suunnilleen samanlaiset vastaukset, mutta lapsen isän vastaukset poikkesivat täydellisesti. Lapsen isän vastaukset olivat suorastaan ihan hulluja, hänen mielestään kaikki oli hyvin.
Kahden viikon jälkeen meillä oli yhteinen palaveri hoitohenkilökunnan kanssa. Lapselle annettiin diagnoosiksi laaja-alainen kehityshäiriö. Lapselle suositeltiin sekä puhe- että toimintaterapiaa. Isä lähti tuosta palaverista ovet paukkuen, haukkui meidät kaikki.
Kommentit
Lähetä kommentti