Aggressioita

Millaista on elämä lapsen kanssa joka ei ymmärrä puhetta eikä osaa tuottaa puhetta. Välillä se oli kyllä ihan tuskaisaa. Meidän kaikkien kannalta. Heti jos asiat menivät vähän väärällä tavalla, lapsi suuttui ja hän saattoi olla jopa aggressiivinen. Itse kestin kyllä ne aggressiot, mutta välillä joutui isosiskokin kohteeksi ja isosisko kuitenkin oli itsekin vielä alle kouluikäinen.

Muistan useamman sellaisen raivokohtauksen, jossa lapsi hakkasi päätään seinään tai maahan. Ja huusi aivan hysteerisenä. Löi nyrkillä itseään. Siinä ei sitten auttanut mikään muu kuin ottaa tukeva ote ja pidellä lasta niin pitkään että hän rauhoittui.

Aamuista tehtiin hitusen helpompia kun annoi hänelle vähän vaihtoehtoja. Valitsetko tänään punaisen vai sinisen paidan. Mutta vaihtoehtoja sai olla korkeintaan kaksi. Hän ei itse olisi missään nimessä pystynyt valitsemaan vaatteitaan. Nytkin parikymppisenä kun tilanne on jo huomattavasti helpompi, hän välttelee viimeiseen asti tilanteita joissa joutuisi itse tekemään joitakin päätöksiä. Mutta tuo esimerkiksi kahden paidan väliltä valitseminen oli helpottava juttu.

Joskus hän sai myös raivareita joissa meillä lenteli esineet. Hän saattoi ottaa keittiöjakkaran ja heittää sen raivokkaasti. Siinä vaiheessa aloin jo vähän olla huolissani. Mitä jos hän joku kerta heittää sen jakkaran siskonsa päälle?