Diagnoosi etsiminen

-
Reilu 10 vuotta olen yrittänyt saada apua tyttäreni ongelmiin. Olemme olleet asiakkaina nuorisopsykiatrian puolella ja nyt hän on siirtynyt aikuispsykiatrian puolelle. Nuorisopuolella kaikki ongelmat laitettiin sen piikkiin, että hän on vain nuori ja masennus johtuu siitä. Yritin miljoona kertaa puhua aiheesta, että en usko sen olevan ainoa ongelma. Nyt vihdoin hän on hiljalleen saamassa oikean diagnoosin. Tai oikeammin kaksikin diagnoosia: riippuvainen persoonallisuushäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Ehkä tässä on osittain ollut apuna hänen itsemurhayrityksensä, ottavat nyt oikeasti vakavasti. Pitääkö sitä varten vaan tehdä oikeasti jotakin niin radikaalia.



Tytär voi edelleen todella huonosti. Tapasimme viikonloppuna ja häneen oli todella vaikea saada kontaktia. Montaa sanaa hän ei jaksanut sanoa. Tänään hänellä olisi psykiatrille aika, mutta en tiedä onko mennyt sinne. Hän tuntui olevan jollakin tavoin närkästynyt näistä diagnooseista. Sen verran mitä itse olen niihin perehtynyt niin kovin tutultahan ne kuulostaa.

Kommentit

  1. Lottis13. lokakuuta 2017 klo 9.58

    Itse sairastan epävakaata persoonallisuus häiriötä rajatila tyypillä..
    Minulla oli nuorisopuolella vähän samankaltaisia ongelmia, kaikki laitettiin nuoruuden piikkiin, vaikka oireilin todella vaikeasti. Vasta lukuisten itsemurha yritysten jälkeen hoitotaho alkoi heräilemään. Takana on kymmeniä ja kymmeniä hoitojaksoja.

    Toivon tyttärellesi hirveästi voimia samoin koko perheelle, koska sairaus koskettaa aina koko perhettä. Ja voimia sinulle!

    https://thin-thin-thin-thin.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

-
Kuva
Tässä on aihe josta en ole koskaan uskaltanut kirjoittaa, tai oikeastaan kehdannut kirjoittaa. Aihe on todella kipeä minulle. Monesti olen miettinyt onko tällä asialla ollut vaikutusta siihen, että tyttärelläni on niin paljon ongelmia mielenterveydessä. Voiko hänen epävakaa persoonallisuushäiriö johtua tästä asiasta. Tytär oli noin kuukauden ikäinen. Ehkä hitusen enemmän, mutta ei paljon. Muistan, että hänet oli jo kastettu. Ristiäiset oli kolmen viikon ikäisenä.  Lapsemme oli yleensä aina tosi hyvän tuulinen. Hän ei juuri itkeskellyt. Meillä ei ollut mitään koliikkeja. Hän ei myöskään valvottanut meitä öisin. Heräsin 1-2 kertaa yössä syömään ja jatkoi tyytyväisenä unia. Vauva oli siis hyvinkin helppohoitoinen tapaus. Vietimme normaalia iltaa kotona. Katselimme televisiota ja vauva oli babysitterissä olohuoneen lattialla. Vauva alkoi jotakin kitisemään ja lapsen isä hermostui siitä. Hän nosti vauvan ylös sitteristä aika vauhdikkaasti, kysyi "Mitä sinä nyt kitiset" ja
Lue lisää

Aspergerin syndrooma

-
Pojallani on siis Aspergerin syndrooma, tai AS kuten hän itse sitä kutsuu. Ajattelin tässä postauksessa vähän avata sitä, mikä aspergerin syndrooma on. Aspergerin oireyhtymä kuuluu autisminkirjoon liittyviin kehityshäiriöihin. Meidän tapauksessa diagnoosi tuli vasta ihan aikuisuuden kynnyksellä. Sitä ennen diagnoosi oli ollut laaja-alainen kehityshäiriö ja siinä oli erikseen maininta autisminkirjoon kuuluvista piirteistä. Aspergeriin liittyy enemmän ja vähemmän ongelmia. Minun poikani on aika rajatapaus ja ongelmat ovat suhteellisen lieviä. Joku muu aspergeria sairastava voi olla todella vaikeasti vammainen. Oma poikani tulee todennäköisesti pärjäämään elämässään suhteellisen hyvin ihan pienellä tuella. Toisaalta on asseja, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea. AS-henkilöllä on yleensä poikkeavuuksia stressinsietokyvyssä, vuosikausirytmissä ja muistitoiminnoissa. Omalla lapsellani on ilmiömäinen muisti. Hänelle riittää, että hän kuulee kerran jonkin asian ja se painuu mielee
Lue lisää