Ennen mielenterveysongelmia
Olen kirjoittanut paljon poikani lapsuudesta ja samalla osittain sivunnut tytärtäni. En ole kuitenkaan varsinaisesti kirjoittanut tyttäreni lapsuudesta. Hän oli hyvin herkkä lapsi, taiteellinen. Jos hän olisi itse saanut päättää mitä tehdään, olisi hän askarrellut ja piirtänyt kaiket päivät. Liikunta ei juurikaan kiinnostanut.
Erosimme lasten isän kanssa kun tytär oli esikoulussa. Kotona oli ollut kireät välit ja oli riitoja. Tai ei välttämättä niin riitojakaan, mutta välit ovat kireät. Se heijastui lapsiin. Poika ei sitä oikeastaan tajunnut, mutta tytär sen sijaan tajusi. Hän pissasi öisin sänkyyn, kummasti se ongelma loppui kuin seinään heittämällä siinä vaiheessa kun isä muutti pois kotoa.
Meidän elämä oli tarkkaan määriteltyä pojan ongelmien takia. Mitään ekstemperoa ei koskaan voinut tehdä. Emme voineet mennä mihinkään yleisötapahtumiin. Silloin tällöin kävimme vaikkapa jossakin konsertissa ja poika meni silloin hoitoon mummolaan. Kävimme katsomassa mm. Fröbelin palikoita. Minulla oli tapana viettää noin kerran kuukaudessa tyttären kanssa täysin kahdenkeskinen päivä, kävimme tekemässä jotakin sellaista kivaa mikä ei olisi onnistunut jos pikkuveli olisi ollut mukana. Mulloin menimme sen arkisen rutiinin mukaan, jossa päivät olivat tarkkaan määriteltyjä.
Avioeron jälkeen lasten isä heittäytyi hankalaksi. Hän teki kaikkensa häiritäksemme meidän elämää. Hän teki meistä jatkuvia lastensuojeluilmoituksia mitä erilaisemmista asioista. En kuulemma antanut lapsilleni ruokaa, lapset olivat likaisia ja huonosti voivia. Lista oli loputon. Hän kävi häiriköimässä meidän ovien ja ikkunoiden takana. Minun olisi pitänyt päästää hänet koska tahansa tarkastuskäynnille meille. Oli kyse sitten yöstä tai päivästä. Hän kielsi minua hankkimasta lapsille passeja Tallinnan matkaa varten. Lastensuojeluviranomaisten lisäksi hän mustamaalasi minua kouluihin, päiväkotiin, omille sukulaisilleen, minun sukulaisille ja ennen kaikkea lapsille.
Vaikka isä teki mitä niin en koskaan kieltänyt häntä tapaamasta lapsiaan. Siitä huolimatta hän syytti minua samaisesta aiheesta. Estin häntä tapaamasta lapsia. Yritin vieroittaa hänet. Kerta kerran jälkeen yritin selittää, että haluan itsekin välillä omaa aikaa joten ihan mielelläni levähdän joka toinen viikonloppu. Tytär ei kuitenkaan enää mennyt sinne mielellään. Nyt aikuisena hän on kertonut, että koki ilmapiirin isän luona ahdistavaksi. Lapsilla ei koskaan ollut lupa puhua äidistään sanaakaan. Jos jompikumpi mainitsi minut isä huusi heille ja oli huoritellut minua. Pitkään pakotin tyttären isäviikonlopuille, mutta teini-iän myötä en voinut sitä enää tehdä. Olin kuulemma onnistunut vieroittamisessa.
Erosimme lasten isän kanssa kun tytär oli esikoulussa. Kotona oli ollut kireät välit ja oli riitoja. Tai ei välttämättä niin riitojakaan, mutta välit ovat kireät. Se heijastui lapsiin. Poika ei sitä oikeastaan tajunnut, mutta tytär sen sijaan tajusi. Hän pissasi öisin sänkyyn, kummasti se ongelma loppui kuin seinään heittämällä siinä vaiheessa kun isä muutti pois kotoa.
Meidän elämä oli tarkkaan määriteltyä pojan ongelmien takia. Mitään ekstemperoa ei koskaan voinut tehdä. Emme voineet mennä mihinkään yleisötapahtumiin. Silloin tällöin kävimme vaikkapa jossakin konsertissa ja poika meni silloin hoitoon mummolaan. Kävimme katsomassa mm. Fröbelin palikoita. Minulla oli tapana viettää noin kerran kuukaudessa tyttären kanssa täysin kahdenkeskinen päivä, kävimme tekemässä jotakin sellaista kivaa mikä ei olisi onnistunut jos pikkuveli olisi ollut mukana. Mulloin menimme sen arkisen rutiinin mukaan, jossa päivät olivat tarkkaan määriteltyjä.
Avioeron jälkeen lasten isä heittäytyi hankalaksi. Hän teki kaikkensa häiritäksemme meidän elämää. Hän teki meistä jatkuvia lastensuojeluilmoituksia mitä erilaisemmista asioista. En kuulemma antanut lapsilleni ruokaa, lapset olivat likaisia ja huonosti voivia. Lista oli loputon. Hän kävi häiriköimässä meidän ovien ja ikkunoiden takana. Minun olisi pitänyt päästää hänet koska tahansa tarkastuskäynnille meille. Oli kyse sitten yöstä tai päivästä. Hän kielsi minua hankkimasta lapsille passeja Tallinnan matkaa varten. Lastensuojeluviranomaisten lisäksi hän mustamaalasi minua kouluihin, päiväkotiin, omille sukulaisilleen, minun sukulaisille ja ennen kaikkea lapsille.
Vaikka isä teki mitä niin en koskaan kieltänyt häntä tapaamasta lapsiaan. Siitä huolimatta hän syytti minua samaisesta aiheesta. Estin häntä tapaamasta lapsia. Yritin vieroittaa hänet. Kerta kerran jälkeen yritin selittää, että haluan itsekin välillä omaa aikaa joten ihan mielelläni levähdän joka toinen viikonloppu. Tytär ei kuitenkaan enää mennyt sinne mielellään. Nyt aikuisena hän on kertonut, että koki ilmapiirin isän luona ahdistavaksi. Lapsilla ei koskaan ollut lupa puhua äidistään sanaakaan. Jos jompikumpi mainitsi minut isä huusi heille ja oli huoritellut minua. Pitkään pakotin tyttären isäviikonlopuille, mutta teini-iän myötä en voinut sitä enää tehdä. Olin kuulemma onnistunut vieroittamisessa.
Kommentit
Lähetä kommentti