Vihdoin ja viimein

Vihdoin ja viimein tytär pääsi aloittamaan kuntoutuksen. Aivan mahtava uutinen. Hänellä on oikeasti todella positiivinen olo ja jaksaa suunnitella elämäänsä eteenpäin. Hän on tehnyt itselle pitkän tähtäinen suunnitelmia mitä tapahtuu sen jälkeen kun hän joskus (toivottavasti) on parantunut.



Kyllähän hänellä yhä on huonoja päiviä, mutta se, että edes välillä on hyviäkin päiviä tuntuu ihan luksukselta. Ainakin näillä näkymillä hän jaksaa jopa lähteä meille joulun viettoon. Kyllä olen onnellinen äiti. Saan muutaman vuoden tauon jälkeen kummankin lapseni joulun viettoon. Toki tiedostan myös sen, että tyttären kohdalla romahdus voi tapahtua ihan koska tahansa uudelleen. Mutta jokainen yksikin hyvä askel oikeasti tuntuu todella hyvältä. Ainakaan omien sanojensa mukaan hän ei ole tehnyt uutta itsemurhayritystä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

Aspergerin syndrooma

Diagnoosi etsiminen