Riippuvainen persoonallisuus

Olen nyt useamman kirjoituksen kirjoittanut tyttäreni ensimmäisestä ystävyyssuhteesta, jossa oli nähtävissä tämä hänen diagnoosinsa riippuvainen persoonallisuus. Sitä ennen en koskaan huomannut mitään vastaavaa. Kaikissa aiemmissa ystävyyssuhteissa suhde tuntui olleen suhteellisen tasapuolinen.

Mutta kun tuo juttu sai alkunsa niin eihän se toki jäänyt viimeiseksi. Aina säännöllisesti on aina tullut joku uusi suhde, välillä se on ollut ystävätär, välillä poikaystävä. Aina uuden suhteen myötä vanha suhde katkeaa. Ihan kuin tyttäreni ei voisi olla kuin yhden ihmisen ystävä kerrallaan. Vai onko hän vaan aina ajautunut uudelleen samanlaisiin suhteisiin kuin tämä ensimmäinen suhde oli ollut. Tämä ensimmäinen ystävätärhän oli kaikin keinoin käyttänyt hyväkseen sitä, että tyttäreni oli hänestä riippuvainen. Hänhän ei sallinut tyttäreni olevan tekemisissä kenenkään toisen kanssa, ja tämä koski myös vanhempia.

Joka tapauksessa hyvää oli sentään se, että minä sain taas muodostettua ihan hyvän suhteen lapseeni. Hän luotti minuun ja uskalsi kertoa huolistaan. Ainakin jossain asiassa olen onnistunut. Tänä päivänä hän tiedostaa itse olevansa riippuvainen. Se on sentään askel eteenpäin.