Isä suhde

Olen viimeisissä postauksissa kirjoittanut lasteni isästä jonkin verran. Ajattelin avata vähän lisää tätä asiaa. Se miksi nämä vanhat asiat ovat kummitelleet paljon mielessä viime aikoina johtuu tyttäreni lääkärinlausunnosta. Hänelle on suoraan sanottu psykiatrian poliklinikalla, että suuri osa persoonallisuushäiriöstä johtuu isäsuhteesta. Toki lääketiede ei yhä tänä päivänä osaa kokonaisuudessaan selittää mitkä asiat persoonallisuushäiriöitä aiheuttavat, mutta tyttäreni tapauksessa iso osa tulee isäsuhteesta.

Tyttären ja isän välinen suhde on ollut jo vuosia huono. Tytär on joutunut näkemään ja kuulemaan paljon sellaisia asioita mitä hän ei ole lapsuudessaan ja nuoruudessaan pystynyt käsittelemään. Saman on joutunut poikani kokemaan, mutta poika ei onneksi ole ymmärtänyt kaikkea. Jotakin hyötyä Aspergeristakin on.

Ei isä mikään läpipaha ihminen ole. Hän on viettänyt myös paljon hyviä hetkiä lasten kanssa, mutta myös todella traumatisoivia hetkiä. Tytär on vasta nyt aikuisuudessa kertonut minulle hurjia asioita joista minulla ei ole ollut mitään tietoa.


Minä äitinä olen ollut kielletty puheenaihe. Lapset eivät ole missään nimessä saaneet mainita äiti sanaa kun ovat isällään. Tytär kertoo, että minua on kutsuttu tuossa toisessa kodissa huora nimikkeellä jo ennen kuin hän edes tajusi mitä huora tarkoittaa. Hän aavisti sen kyllä olevan ruma sana. Vasta teini-ikäisenä hän oli tajunnut mitä isä tuolla sanalla tarkoittaa.

Isällä oli kyllä aina oikeus puhua minusta pahaa lasten kuullen. Tästä kuulin ulkopuoliseltakin taholta. Esimerkiksi kun he vierailivat isän vanhempien luona niin minä olin usein puheenaihe. Lapset istuivat samassa kahvipöydässä jossa keskusteltiin minun huonosta äitiydestä. Kuinka huono ihminen olin.

Minä olin tarkka siitä, että mitään isään liittyvää negatiivista ei lasten kuullen puhuttu. Jos minulla oli tarve jollekin avautua niin tein sen silloin kun lapset eivät olleet läsnä.

Minä en saanut ottaa yhteyttä lapsiin silloin kun olivat isällään. Vaikka asia olisi ollut kuinka tärkeä. Muutaman kerran menin tekemään erehdyksen ja soitin tyttärelleni. Kuulin mitä tapahtui kun isänsä tajusi, että minä olen langan toisessa päässä. Tajusin, että lapset joutuvat kärsimään jos otan heihin yhteyttä. Eli vaikka lapset olisivat olleet 2 viikkoa lomaa viettämässä isänsä kanssa niin minä en voinut heille soittaa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Isku päähän

Aspergerin syndrooma

Diagnoosi etsiminen