Lisää vahinkoja
Kirjoitin viime tekstissä vauvan saamasta kolahduksesta. Näitä "onnettomuuksia" sitten sattui lisää vuosien varrella. Lasten isältä puuttui välillä tolkku tekemisistään. Hän viis välitti turvallisuudesta. Hän kuljetti mielellään lapsia etupenkillä siinä vaiheessa kun se ei vielä ollut turvallista eikä suositeltavaa. Hän saattoi riiputtaa lapsia pääalassuin, vaikka minä vihasin sitä. Tarvitaanko vielä lisää pääkolahduksia.
Kerran hän hermostui lapselle joka pyöräili. Juoksi seitsenvuotiaan tyttärensä kiinni, tarttui ohjaustangosta ja lapsi lensi nurin. Sillä kerralla ei onneksi tullut isompia vahinkoja. Tyttärensä ollessa kolmivuotias hän antoi vauhtia keinussa. Lapselle joka ei kauaa ollut osannut keinua. Vauhtia lisättiin lisää ja lisää. Tulin sisältä ulkoa ja näin mitä tapahtui. Olin juuri huutamassa, että ei noin kovia vauhteja kun lapsi lensi kaaressa. Sen jälkeen olikin naama veressä.
Joo toki vahinkoja sattuu, mutta meidän perheessä niitä tapahtui vähän liian usein. Niin kauan kun olimme vielä perhe minä pystyin vähän vaikuttamaan asiaan. Eron myötä vaikutusmahdollisuudet oli nolla. Isästä oli suorastaan kiva tehdä minulle kiusaa mahdollisimman paljon juuri tällä aiheella.
Pojalle olisi rutiinit olleet todella tärkeät, isä viis veisasi niistä. Isähän kielsi koko Aspergerin syndrooman. Se oli minun keksintöä. Poikka oli täysin normaali. Minä vaan halusin hänen olevan erilainen. Voi, minähän olisin vaikka myynnyt sieluni jos olisin voinut parantaa pojan ongelmat. Ja tämä ei nyt tarkoita, että rakastaisin häntä yhtään enempää jos hän olisi täysin normaali poika,
Kerran hän hermostui lapselle joka pyöräili. Juoksi seitsenvuotiaan tyttärensä kiinni, tarttui ohjaustangosta ja lapsi lensi nurin. Sillä kerralla ei onneksi tullut isompia vahinkoja. Tyttärensä ollessa kolmivuotias hän antoi vauhtia keinussa. Lapselle joka ei kauaa ollut osannut keinua. Vauhtia lisättiin lisää ja lisää. Tulin sisältä ulkoa ja näin mitä tapahtui. Olin juuri huutamassa, että ei noin kovia vauhteja kun lapsi lensi kaaressa. Sen jälkeen olikin naama veressä.
Joo toki vahinkoja sattuu, mutta meidän perheessä niitä tapahtui vähän liian usein. Niin kauan kun olimme vielä perhe minä pystyin vähän vaikuttamaan asiaan. Eron myötä vaikutusmahdollisuudet oli nolla. Isästä oli suorastaan kiva tehdä minulle kiusaa mahdollisimman paljon juuri tällä aiheella.
Pojalle olisi rutiinit olleet todella tärkeät, isä viis veisasi niistä. Isähän kielsi koko Aspergerin syndrooman. Se oli minun keksintöä. Poikka oli täysin normaali. Minä vaan halusin hänen olevan erilainen. Voi, minähän olisin vaikka myynnyt sieluni jos olisin voinut parantaa pojan ongelmat. Ja tämä ei nyt tarkoita, että rakastaisin häntä yhtään enempää jos hän olisi täysin normaali poika,
Ohhoh, aika hurjia juttuja. :/
VastaaPoistaKiitos, aina välillä nämä vaan palautuu mieleen ja miettii kuinka paljon ne vaikuttavat esim. noihin vanhemman lapsen mielenterveysongelmiin.
PoistaTodella ikäviä asioita olette joutuneet kokemaan. :(
VastaaPoistaKiitos
PoistaElämä on hyvä, jos sinulla on rakkaasi, sanon tämän, koska kun minulla oli ongelmia rakastajani kanssa, en koskaan nähnyt elämää hyvänä asiana, mutta kiitos Temple Of Answerin tohtori Obodon auttamaan minua loitsemaan loitsuani 48 tunnin kuluessa. Mieheni jätti minut toisen naisen jälkeen 7 vuoden avioliiton jälkeen, mutta tohtori Obodo auttoi minua välittämään magian, joka toi hänet minulle 48 tunnin kuluessa. En kerro lisää itsestäni, mutta suosittelen vain niitä, joilla on ongelmia suhteissa tai avioliitossa, ottamaan yhteyttä Dr. Obodoon käyttämällä näitä tietoja;
VastaaPoista(templeofanswer@hotmail.co.uk)
Whatsapp: + 2348155425481