Kiellettyjä asioita

Lapset eivät saaneet kertoa minulle mitään asioita siitä mitä oli isän luona tapahtunut. Minulla oli alkuun tapana kysellä ihan vaan kuulumisia viikonlopulta. Mitä olette tehneet? Mitä olette syöneet? Tarkoitus ei ollut urkkia asioita isänstä vaan ihan vaan keskustella. Ruokailusta ajatuksena oli se, että en syötä seuraavana päivänä samaa ruokaa.

Yhtenä kertana lapset taas tulivat kotiin. Tervehdin heitä iloisena eteisessä. Kun vaatteet oli riisuttu kysyin, että oliko kiva viikonloppu? Mitä kaikkea kivaa olette tehneet? Tytär purskahti itkuun ja juoksi omaan huoneeseen. Hän oli silloin noin 8 vuotias. Menin lohduttamaan ja kysyin mikä on hätänä. Hän kertoi, että isä oli kieltänyt kertomasta mitään. Isä oli huutanut ja riehunut lapsille ja ilmoittanut, että äidin ei kuulu tietää yhtään mitään siitä mitä hänen kodissaan tapahtuu.


Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin lapset eivät siis saaneet puhua minusta isälleen, mutta isä kielsi heitä myös puhumasta itsestään minulle. Aivan järjetöntä, että pienet lapset joutuivat salailemaan minulta asioita. Jos he olisivat esimerkiksi halunneet kertoa jonkun kivan kokemuksen viikonlopusta, jakaa sen äitinsä kanssa, niin se oli kiellettyä.

Tyttärellä oli myöhemmin joitakin televisio-ohjelmia joita hän seurasi. Puhun nyt ihan asiallisista ohjelmista. Minä olin tarkka siitä, että esimerkiksi ikäsuosituksia noudatettiin. Isä kuitenkin kielsi, että tytär ei saanut isällään televisiota katsoa. Ne harvat lempiohjelmat jotka hänellä oli olivat kiellettyä. Esiteini-iässä olevalle tytölle tämä oli kova asia.


Kommentit

  1. Hei Ihan mahtava blogi sinulla, seurattavien listalle pääsee.
    Ikävää tuollainen käytös isältä, lapsille hankala :(

    -Suvi
    https://suvizilla.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, kiitos. -Vähän erityisempi äiti

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikuinen leima otsassa?

Isku päähän

Paniikkihäiriö