Väkivalta
Lähdin parisuhteesta ennen kuin väkivalta meni liian pitkälle. Piirteitä väkivallasta alkoi kuitenkin olemaan enemmän ja enemmän. Lasten isä hermostui todella pienistä asioista. Yksi mitä hän ei kestänyt oli häviäminen, oli kyse sitten aiheesta kuin aiheesta.
Kerran pelasimme lautapeliä isolla porukalla, meillä oli vieraita. Tämä oli aikaa ennen jälkimmäisen lapsen syntymää. Istuimme vierekkäin pöydän ääressä. En enää muista mitä peliä pelasimme. Joka tapauksessa hänellä oli epäonnea pelissä ja minä naurahdin asialle. Sanoin jotain sellaista, että olen voittamassa pelin. Puolisoni tarttui minua paidasta kiinni ja veti minut lähelle. Hän nosti nyrkin naamani eteen ja sanoi ilkeästi "Älä enää koskaan naura minulle." Minun naurun tarkoitus ei edes ollut olla pilkallinen tai loukkaava. Olin vaan innoissani siitä, että olen voittamassa.
Myöhemmin vastaavia uhkailuja tuli lisää. Koskaan hän ei lyönyt. Eron jälkeen jouduin useamman kerran pelkäämään häntä. Minulla oli sopimus naapurin miehen kanssa, että soitan hänet tarvittaessa apuun. Expuolisollani oli tapana lapsia palauttessa marssia meidän kotiimme sisään. Jos en päästänyt häntä, hän käyttäytyi aggressiivisesti. En pitänyt siitä, että hän kävi tekemässä meillä tarkistuskäyntejä, mutta useimmiten en voinut estää niitä.
Räikein väkivalta mitä hän kohdisti minuun tapahtui kun nuorimmainen lapsistamme oli juuri päässyt sairaalasta. Vauvahan joutui olemaan reilut 5 viikkoa sairaalassa. Tämä tapahtui ehkä pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. Vauva oli syntynyt keisarinleikkauksella. Asiat olivat tapahtuneet niin dramaattisesti, että olin siihen aikaa aika masentunut. Jälkikäteen olen tajunnut, että minulla varmaan oli synnytyksen jälkeinen masennus. Seksi ei olisi voinut kiinnostaa minua vähempää.
Esikoisen syntymän jälkeen meillä oli seksiä 3 viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Nyt oli kulunut lähes 2 kuukautta ja minua ei kiinnostanut. Sektiohaavakin oli vielä jonkin verran kipeä. Mies ehdotti seksiä ja minä kieltäydyin. Hän ei sillä kertaa suostunut kieltäytymiseen ja pakotti minut seksiin. Sen jälkeen meidän suhde alkoikin olla lopullisesti loppusuoralla. Asia on aina nolottanut minua ja tämä kuuluu niihin asioihin joista en juuri koskaan ole puhunut. Olen kertonut asiasta ainoastaan kahdelle hyvälle ystävälleni. Kuten useammat aviopuolison raiskaamat naiset, en tehnyt koskaan asiasta ilmoitusta. Miten minä sen olisin ylipäätään todistanut. Olisi ollut vaan sana sanaa vastaan. Ja se mies ei olisi koskaan suostunut myöntämään asiaa. Todennäköisesti hän ei edes muista koko tapahtumaa.
Kerran pelasimme lautapeliä isolla porukalla, meillä oli vieraita. Tämä oli aikaa ennen jälkimmäisen lapsen syntymää. Istuimme vierekkäin pöydän ääressä. En enää muista mitä peliä pelasimme. Joka tapauksessa hänellä oli epäonnea pelissä ja minä naurahdin asialle. Sanoin jotain sellaista, että olen voittamassa pelin. Puolisoni tarttui minua paidasta kiinni ja veti minut lähelle. Hän nosti nyrkin naamani eteen ja sanoi ilkeästi "Älä enää koskaan naura minulle." Minun naurun tarkoitus ei edes ollut olla pilkallinen tai loukkaava. Olin vaan innoissani siitä, että olen voittamassa.
Myöhemmin vastaavia uhkailuja tuli lisää. Koskaan hän ei lyönyt. Eron jälkeen jouduin useamman kerran pelkäämään häntä. Minulla oli sopimus naapurin miehen kanssa, että soitan hänet tarvittaessa apuun. Expuolisollani oli tapana lapsia palauttessa marssia meidän kotiimme sisään. Jos en päästänyt häntä, hän käyttäytyi aggressiivisesti. En pitänyt siitä, että hän kävi tekemässä meillä tarkistuskäyntejä, mutta useimmiten en voinut estää niitä.
Räikein väkivalta mitä hän kohdisti minuun tapahtui kun nuorimmainen lapsistamme oli juuri päässyt sairaalasta. Vauvahan joutui olemaan reilut 5 viikkoa sairaalassa. Tämä tapahtui ehkä pari viikkoa kotiutumisen jälkeen. Vauva oli syntynyt keisarinleikkauksella. Asiat olivat tapahtuneet niin dramaattisesti, että olin siihen aikaa aika masentunut. Jälkikäteen olen tajunnut, että minulla varmaan oli synnytyksen jälkeinen masennus. Seksi ei olisi voinut kiinnostaa minua vähempää.
Esikoisen syntymän jälkeen meillä oli seksiä 3 viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Nyt oli kulunut lähes 2 kuukautta ja minua ei kiinnostanut. Sektiohaavakin oli vielä jonkin verran kipeä. Mies ehdotti seksiä ja minä kieltäydyin. Hän ei sillä kertaa suostunut kieltäytymiseen ja pakotti minut seksiin. Sen jälkeen meidän suhde alkoikin olla lopullisesti loppusuoralla. Asia on aina nolottanut minua ja tämä kuuluu niihin asioihin joista en juuri koskaan ole puhunut. Olen kertonut asiasta ainoastaan kahdelle hyvälle ystävälleni. Kuten useammat aviopuolison raiskaamat naiset, en tehnyt koskaan asiasta ilmoitusta. Miten minä sen olisin ylipäätään todistanut. Olisi ollut vaan sana sanaa vastaan. Ja se mies ei olisi koskaan suostunut myöntämään asiaa. Todennäköisesti hän ei edes muista koko tapahtumaa.
Kommentit
Lähetä kommentti