Ensimmäiset kuukaudet kotona
Palataan taas melkein alkuun. Vauva oli siis vihdoin ja viimein saanut punasoluja, kaksikin pussia. Olo koheni ja vuorokautta myöhemmin olimme kotona. Alkuun sairaalassa käytiin tsekkauksessa joka toinen päivä, mutta vihdoinkin vauva sai olla yöt meidän kanssamme. Hiljalleen käyntejä vähennettiin kerran viikossa, sitten kuukauden välein ja lopulta käynnit loppuivat.
Meitä kiellettiin viemään vauvaa neuvolan lääkäriin. Neuvolassa sai käyttää painokontrollissa, mutta se oli ainoa asia josta neuvolaa sai konsultoida. Minulla oli lastenosaston puhelinumero, johon oli lupa soittaa vaikka keskellä yötä jos tuli ongelmia. Muutaman kerran olikin pakko kysyä neuvoa.
Vauvaa ei yhä saanut imettää. Oma maitoni ei riittänyt täyttämään koko maitotarvetta, joten vauva sai lisäksi keskosäidinmaidonkorviketta. Maitoon laitettiin lisäksi keskostippoja ja kerran vuorokaudessa annettiin rautalisää. Ruokailut oli yhä kolmen tunnin välein ja vauva oli sen verran huonossa kunnossa, että hän ei oma-aloitteisesti herännyt ruokailemaan. Rautalisää annettiin vuoden ikäiseksi saakka ja muistan yhä miltä se rautalitku haisi, vaikka aikaa on kulunut lähes 20 vuotta. Se myös värjäsi kaikki vauvan vaatteet kaulan kohdalta oranssiksi, jokaisesta pienestä puklusta jäi muisto vauvan vaatteisiin.
Vauva paleli myös vielä tavanomaista enemmän. Olin laittanut pinnasänkyyn vauvujen kopan. Vauvalla oli päällä normaalisti pitkähihainen body ja puolipotkarit ja näiden päällä joku koko puku. Sukkien päällä oli villasukat, käsissä oli lapaset ja ohut hattu päässä. Tämän jälkeen vauva oli kiedottu äitiyspakkauksen makuupussiin ja koppa peitettiin vielä villapeitolla. Kun vauva oli poissa kopassa, kaiken päällä oli vielä villapuku. Esikoinen olisi tukehtunut kuumuuteen tässä varustuksessa, mutta vauva paleli vielä monen kuukauden ikäisenä. Itse asiassa vielä kahden vuoden iässäkään hän ei itse tunnistanut mikä on kylmää ja mikä kuumaa, näille oli oma sana joka oli "kyyma". Siinä oli kiva sitten päätellä mitä kyyma milloinkin tarkoitti. Joskus vuosia myöhemmin selvisi, että vauvan tuntoaisti ei ollut kehittynyt normaalilla tavalla.
Meitä kiellettiin viemään vauvaa neuvolan lääkäriin. Neuvolassa sai käyttää painokontrollissa, mutta se oli ainoa asia josta neuvolaa sai konsultoida. Minulla oli lastenosaston puhelinumero, johon oli lupa soittaa vaikka keskellä yötä jos tuli ongelmia. Muutaman kerran olikin pakko kysyä neuvoa.
Vauvaa ei yhä saanut imettää. Oma maitoni ei riittänyt täyttämään koko maitotarvetta, joten vauva sai lisäksi keskosäidinmaidonkorviketta. Maitoon laitettiin lisäksi keskostippoja ja kerran vuorokaudessa annettiin rautalisää. Ruokailut oli yhä kolmen tunnin välein ja vauva oli sen verran huonossa kunnossa, että hän ei oma-aloitteisesti herännyt ruokailemaan. Rautalisää annettiin vuoden ikäiseksi saakka ja muistan yhä miltä se rautalitku haisi, vaikka aikaa on kulunut lähes 20 vuotta. Se myös värjäsi kaikki vauvan vaatteet kaulan kohdalta oranssiksi, jokaisesta pienestä puklusta jäi muisto vauvan vaatteisiin.
Vauva paleli myös vielä tavanomaista enemmän. Olin laittanut pinnasänkyyn vauvujen kopan. Vauvalla oli päällä normaalisti pitkähihainen body ja puolipotkarit ja näiden päällä joku koko puku. Sukkien päällä oli villasukat, käsissä oli lapaset ja ohut hattu päässä. Tämän jälkeen vauva oli kiedottu äitiyspakkauksen makuupussiin ja koppa peitettiin vielä villapeitolla. Kun vauva oli poissa kopassa, kaiken päällä oli vielä villapuku. Esikoinen olisi tukehtunut kuumuuteen tässä varustuksessa, mutta vauva paleli vielä monen kuukauden ikäisenä. Itse asiassa vielä kahden vuoden iässäkään hän ei itse tunnistanut mikä on kylmää ja mikä kuumaa, näille oli oma sana joka oli "kyyma". Siinä oli kiva sitten päätellä mitä kyyma milloinkin tarkoitti. Joskus vuosia myöhemmin selvisi, että vauvan tuntoaisti ei ollut kehittynyt normaalilla tavalla.
Kommentit
Lähetä kommentti