Kateutta

Kohta on kevät ja lehdet hehkuttaa hyvistä koulumenestyksistä. Pakko sanoa, että välillä tulee kateellinen olo. Meillä juhlanpaikka on ollut se, että on edes suoriutunut yhdestä kouluvuodesta. Meidän perhe ei tule viettämään ainoitakaan lakkiaisia tms.

Tyttären kanssa koulukäynti on aina ollut yhtä tuskaa. Hän lopetti ammattikoulun kesken. Pääsi yläkoulusta nippa nappa läpi. Ei juurikaan pystynyt koulussa käymään. Poika sen sijaan on onneksi aina ollut innokas menemään kouluun. En muista, että hän montaakaan kertaa olisi valittanut huonosta koulupäivästä.

Toisaalta mitä ne koulumenestykset lopulta merkitsee? Ihminen voi olla hyvin koulutettu, mutta läpimätä sisältä. Omien lasten sydämet on kuitenkin täynnä kultaa. Kumpikin ovat todella empaattisia ihmisiä, osaavat kuunnella toista ihmistä.