Vauvan kunto piti viikko viikolta nousta. Mutta meillä kävikin aivan päinvastoin. Vauva heikkeni ja heikkeni. Ihan ensimmäisinä päivinä olimme kokeilleet imettämistä, mutta sitä vauva ei jaksanut tehdä ollenkaan.
Ruokailut tehniin niin, että ensin tuttipullola pieni määrä maitoa, sen jälkeen punnitukseen ja loppumaito letkulla. Joka päivä vauva kuitenkin vaan laihtui ja laihtui. Pienemmillään hän painoi 1975 grammaa. Ei vaikka maito ammettiin pääasiallisesti letkulla.
Muumtana viikon ikäisenä vauvasta tuli vielä tavanomaista väsyneempi. Hän ei ja jaksanut enää pitää silmiään auki edes syöttöaikoihin. Paino vain putoi. Lopulta löytyi syy, hemobloglobiini oli liian matalalla. Kyseltiin osastonlääkäriltä useita ja useita kertoja, että eikö vauvalle voi antaa punasoluja. Mutta ei kuulemma anneta ennen kuin hätätapauksessa ja se hätätapaus oli, että jos hb-arvo menee alle 90.
Jokainen aamu vauvan pienestä kantapäästä otettiin koe. Viimeisten päivien aikana labratäditkin sanoivat, että poika on kyllä huonossa kunnossa kun ei herää enää edes pistämiseen. Hb-arvo vaan laski ja laski. Otettiin jo paljon kovempikin linja, mutta lääkäri kieltäytyi.
Yhtenä aamuna se arvo oli enää 92. Poikaan ei saanut mitään kontaktia. Tiesin, että jos se hemoglobiini vielä laskee, niin se voi tehdä pysyviä haittoja. No kuin meidän onneksi sairaalalääkäri jäi lomalle ja hänelle tuli sijaiseksi koko lasten tautien ylilääkäri, joka oli ollut ensimmäisessä leikkauksessakin.
Pojalla oli nyt ikää 5 viikkoa. Muistan kuinka lääkäri tuli meidän huoneeseen. Ensimmäiset sanat oli, ettei teidän kuulu olla täällä vaan nauttimasta vauvasta kotona. Hän järjesti ensimmäisen punasolutiputuksen jo samalle päivälle. Toinen tiputus seuraavalle päivälle ja pojan kunto koheni ihan ihmeisiin. Nyt meillä olikin vauva joka heräsi syömään. Alettiin keskustella kotiin lähdöstäkin.
Ruokailut tehniin niin, että ensin tuttipullola pieni määrä maitoa, sen jälkeen punnitukseen ja loppumaito letkulla. Joka päivä vauva kuitenkin vaan laihtui ja laihtui. Pienemmillään hän painoi 1975 grammaa. Ei vaikka maito ammettiin pääasiallisesti letkulla.
Muumtana viikon ikäisenä vauvasta tuli vielä tavanomaista väsyneempi. Hän ei ja jaksanut enää pitää silmiään auki edes syöttöaikoihin. Paino vain putoi. Lopulta löytyi syy, hemobloglobiini oli liian matalalla. Kyseltiin osastonlääkäriltä useita ja useita kertoja, että eikö vauvalle voi antaa punasoluja. Mutta ei kuulemma anneta ennen kuin hätätapauksessa ja se hätätapaus oli, että jos hb-arvo menee alle 90.
Jokainen aamu vauvan pienestä kantapäästä otettiin koe. Viimeisten päivien aikana labratäditkin sanoivat, että poika on kyllä huonossa kunnossa kun ei herää enää edes pistämiseen. Hb-arvo vaan laski ja laski. Otettiin jo paljon kovempikin linja, mutta lääkäri kieltäytyi.
Yhtenä aamuna se arvo oli enää 92. Poikaan ei saanut mitään kontaktia. Tiesin, että jos se hemoglobiini vielä laskee, niin se voi tehdä pysyviä haittoja. No kuin meidän onneksi sairaalalääkäri jäi lomalle ja hänelle tuli sijaiseksi koko lasten tautien ylilääkäri, joka oli ollut ensimmäisessä leikkauksessakin.
Pojalla oli nyt ikää 5 viikkoa. Muistan kuinka lääkäri tuli meidän huoneeseen. Ensimmäiset sanat oli, ettei teidän kuulu olla täällä vaan nauttimasta vauvasta kotona. Hän järjesti ensimmäisen punasolutiputuksen jo samalle päivälle. Toinen tiputus seuraavalle päivälle ja pojan kunto koheni ihan ihmeisiin. Nyt meillä olikin vauva joka heräsi syömään. Alettiin keskustella kotiin lähdöstäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti