Koulun aloittaminen

Ennen ensimmäiselle luokalle lähtemistä meillä oli taas Lastenlinnassa lääkäriaika. Päiväkodissa oli ollut todella hyvä ryhmä ja yksi lastentarhanopettajista lähti minun mukaani Lastenlinnan arviointikäynnin loppuraporttiin. Osittain sen vuoksi, että hän tuli puolustamaan minua jos lapsen isä heittäytyy hankalaksi. Isä kyllä tuli aina mukaan jokaiseen palaveriin, mutta hän yhä kiisti jokaisen ongelman. Hänen mielestään lapsi ei tarvinnut mitään erityisiä järjestelyitä. Kaikki "vika" oli minun päässäni. Pelkäsin hänen saavan jonkun kohtauksen jos tulisi puhe erityisjärjestelyistä koulun suhteen.

Poika päätettiin laittaa ns. dysfasialuokalle. Luokka koko olisi pienempi ja opettajan lisäksi avustajana toimi toinen erityisopettaja. Oppilaita oli muistaakseni 8 kappaletta. Saimme myös Lastenlinnasta lapun, joka takaisi pojalle koulukyydityksen taksilla. Onneksi isä ei lopulta laittanut ollenkaan vastaan.

Lastenlinnasta sanottiin, että poika todennäköisesti ei oppisi lukemaan ihan tuosta noin vaan. Lääkärit epäilivät, että hän todennäköisesti oppisi lukemaan vasta korkeintaan toisella luokalla. Poika yllätti meidät sekä lääkärin ihan totaalisesti ja luki sujuvasti jo ennen joululomaa.

Dysfasialuokka oli täydellinen paikka meidän pojalle. Opetus tapahtui lapsenlähtöisesti ja sekä opettaja, että avustaja olivat aivan täydelliset. Poika oppi kaikki tarvittavat kouluvalmiudet noiden kahden ensimmäisen vuoden aikana.