Äiti on vähän väsynyt
Äiti on vähän väsynyt tänään, tai oikeastaan ihan helvetin väsynyt. Joiltakin osilta tyttären asiat on saatu viime aikoina paremmalle tolalle. Mutta eipä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Nyt poika on alkanut saamaan paniikkikohtauksia. Sydän meinasi revetä kun kuulin asiasta.
Pojallahan on Asperger ja sen myötä meillä on ollut yhtä sun toista ongelmaa vuosien varrella. Mutta hän on aina ollut hyväntuulinen ja positiivinen ihminen. Itse asiassa suorastaan yltiöpositiivinen. Hän ei ole juuri koskaan mitään pelännyt. Nämä paniikkioireet tuli kyllä ihan puskista. En todellakaan osannut odottaa mitään tämän kaltaista.
Ainoa ajatus päässäni juuri nyt on se, että tämä on liikaa. Miksi yhtä perhettä kohdellaan tällä tavalla. Eikö ihan oikeasti voisi olla edes hetken aikaa vähän rauhallisempaa. Niin, että kumpikin lapsista voi hyvin. Mistä ihmeestä näitä ongelmia oikein kerääntyy juuri meille.
Kolme paniikkikohtausta kolmena perättäisenä päivänä. Kaksi niistä tapahtui koulussa ja yksi isänsä luona. Poikahan asuu isällään. Ja mikä tässä on ongelmallista on se, että isänsä ei ymmärrä mitään ongelmia jotka liittyvät mielenterveyteen. Eikä sen puoleen myöskään näitä Asperger-juttuja. Hän ei siedä minkäänlaista erilaisuutta. Todennäköisesti hän taas syyttää minua asiasta, minä olen äitinä aiheuttanut tämän pojalleni. Samat syytökset olen kuullut niin monta kertaa aikaisemmin.
Pojallahan on Asperger ja sen myötä meillä on ollut yhtä sun toista ongelmaa vuosien varrella. Mutta hän on aina ollut hyväntuulinen ja positiivinen ihminen. Itse asiassa suorastaan yltiöpositiivinen. Hän ei ole juuri koskaan mitään pelännyt. Nämä paniikkioireet tuli kyllä ihan puskista. En todellakaan osannut odottaa mitään tämän kaltaista.
Ainoa ajatus päässäni juuri nyt on se, että tämä on liikaa. Miksi yhtä perhettä kohdellaan tällä tavalla. Eikö ihan oikeasti voisi olla edes hetken aikaa vähän rauhallisempaa. Niin, että kumpikin lapsista voi hyvin. Mistä ihmeestä näitä ongelmia oikein kerääntyy juuri meille.
Kolme paniikkikohtausta kolmena perättäisenä päivänä. Kaksi niistä tapahtui koulussa ja yksi isänsä luona. Poikahan asuu isällään. Ja mikä tässä on ongelmallista on se, että isänsä ei ymmärrä mitään ongelmia jotka liittyvät mielenterveyteen. Eikä sen puoleen myöskään näitä Asperger-juttuja. Hän ei siedä minkäänlaista erilaisuutta. Todennäköisesti hän taas syyttää minua asiasta, minä olen äitinä aiheuttanut tämän pojalleni. Samat syytökset olen kuullut niin monta kertaa aikaisemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti