Mitä tehdä kun nuori on masentunut
Mitä pitäisi tehdä jos epäilee nuoren olevan masentunut? Jos omat rahkeet eivät enää riitä asian korjaamiseen. Kannatan ehdottomasti ammattiavun hakemista.
Meillä tilanne kärjistyi aikoinaan siihen, että kouluterveydenhoitaja soitti minulle. Kertoi, että lapseni on saanut koulussa paniikkikohtauksia. Lapseni on kieltänyt kertomasta asiasta äidille ja terveydenhoitaja oli tehnyt siitä johtopäätöksen meidän kotioloista. Hän ilmoitti tekevänsä meistä lastensuojeluilmoituksen. Se oli ensimmäinen kontakti koulusta meihin.
Minulle ei ollut kerrottu poissaoloista ja lapseni ei uskaltanut puhua asiasta. Koska koulu ei ollut ottanut yhteyttä, kuvittelin asioiden olevan hyvin. Muistan vieläkin sen hetken, kun minulle soitetaan ja kerrotaan, että teidän perheessä on jotakin todella paljon vialla ja nyt on lastensuojelun aika puuttua asiaan.
Meidän tilanteen huono puoli se, että koulu oli uusi. Lapsi oli kahdeksannella luokalla. Helmikuun alussa kun tuo puhelu tuli oli opettajana on viides luokanvalvoja. Tuolla vaihtuvuudella kukaan ei ehtinyt puuttua asioihin. Wilmasta ei löytynyt myöskään mitään tietoa näistä asioista. Sen puhelin jälkeen putosin polvilleni. Järkytys oli kamala.
Sain onneksi sovittua kouluun ensin neuvotteluajan. Mukana oli opettaja, kouluterveydenhoitaja, psykologi ja kuraattori. Neuvottelu meni ihan hyvin. Sovimme jatkosta. Ja samalla sovimme, että teen itse meistä lastensuojeluilmoituksen. Soitan sinne ja kysyn neuvoa. Ilman tuota lastensuojeluviranomaista en olisi tilanteesta selvinnyt. Sain häneltä miljoona hyvää neuvoa.
Minun neuvo onkin, että jos lapsellasi on ongelmia älä epäröi lähteä ratkaisemaan niitä. Ota yhteyttä kouluun. Pyydä neuvottelua. Ota yhteyttä terveyskeskukseen ja psykiatrian polille. Tee kaikkesi, jotta nuoresi saa apua. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tuota apua saa, sen helpommalla yleensä aiassa päästään eteenpäinkin.
Jos tilanne on todella akuutti voi myös aina soitaa 112:n ja pyytää apua.
Pääasia, että älä jätä nuortasi yksin.
Meillä tilanne kärjistyi aikoinaan siihen, että kouluterveydenhoitaja soitti minulle. Kertoi, että lapseni on saanut koulussa paniikkikohtauksia. Lapseni on kieltänyt kertomasta asiasta äidille ja terveydenhoitaja oli tehnyt siitä johtopäätöksen meidän kotioloista. Hän ilmoitti tekevänsä meistä lastensuojeluilmoituksen. Se oli ensimmäinen kontakti koulusta meihin.
Minulle ei ollut kerrottu poissaoloista ja lapseni ei uskaltanut puhua asiasta. Koska koulu ei ollut ottanut yhteyttä, kuvittelin asioiden olevan hyvin. Muistan vieläkin sen hetken, kun minulle soitetaan ja kerrotaan, että teidän perheessä on jotakin todella paljon vialla ja nyt on lastensuojelun aika puuttua asiaan.
Meidän tilanteen huono puoli se, että koulu oli uusi. Lapsi oli kahdeksannella luokalla. Helmikuun alussa kun tuo puhelu tuli oli opettajana on viides luokanvalvoja. Tuolla vaihtuvuudella kukaan ei ehtinyt puuttua asioihin. Wilmasta ei löytynyt myöskään mitään tietoa näistä asioista. Sen puhelin jälkeen putosin polvilleni. Järkytys oli kamala.
Sain onneksi sovittua kouluun ensin neuvotteluajan. Mukana oli opettaja, kouluterveydenhoitaja, psykologi ja kuraattori. Neuvottelu meni ihan hyvin. Sovimme jatkosta. Ja samalla sovimme, että teen itse meistä lastensuojeluilmoituksen. Soitan sinne ja kysyn neuvoa. Ilman tuota lastensuojeluviranomaista en olisi tilanteesta selvinnyt. Sain häneltä miljoona hyvää neuvoa.
Minun neuvo onkin, että jos lapsellasi on ongelmia älä epäröi lähteä ratkaisemaan niitä. Ota yhteyttä kouluun. Pyydä neuvottelua. Ota yhteyttä terveyskeskukseen ja psykiatrian polille. Tee kaikkesi, jotta nuoresi saa apua. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tuota apua saa, sen helpommalla yleensä aiassa päästään eteenpäinkin.
Jos tilanne on todella akuutti voi myös aina soitaa 112:n ja pyytää apua.
Pääasia, että älä jätä nuortasi yksin.
Kommentit
Lähetä kommentti